Smile

Vittu harmittaa, ku tuntuu et elämä alkaa rullaa taas, mut tää mun sosiaalisuus on jotenki perseestä. Vaikkakin oon onnellinen mun kavereiden puolesta, koska ne seurustelee, mut mä sillä tasolla vaan jumitan. Kai mun aikani tässä seurustelussa meni jo 1-2 vuotta sitte ku siinä välissä mulla oli 2 suhdetta. Yks kauko- ja yks tämmönen niinku pitkä"lähisuhde". Mä kaipaan vieläkin sitä, et saisin olla mun viimesimmän exn kanssa jossain lumihanges hilluu ja olla vaan ilonen. Kaipaan sen kanssa oloo. Mut pitää kai jatkaa vaan eteenpäin. Tuntuu et NYT, ihan heti nyt, mun pitäs vaan kävellä kohti uusii ihmisii tervehtii ja olla sosiaalisempi. Toisaaltaan vaieta ja olla epäsosiaalinen. Nyt varsinki ku mulla on murrosikä niin olis parempi olla ilosempi. Muuten mun elämä menee hyvin, mut sitte ku on pari tyyppii joista mun exn lisäks tykkään, niin tulee sellanen ihan vtu tyhmä olo, en kyllä tiiä miten kun nään jonku niistä. Sitte mä ikävöin taas Jessee ainakin seuraavat 2 tuntii... Päätän nyt täs samalla joka päivä hymyillä ees vähän, vaikka se oliskin irvistys tai ihan feikki. Ja lupaan olla tyytyväinen ITTEENI, vaikka tuntuu ettei kukaan välitä musta..... *Irvistys*